Video trilogy: Lyrics

PIHANI (My yards)

Composition: Timo Kiiskinen
Lyrics: trad. (Kanteletar), Teea Aarnio
Arrangement: Timo Kiiskinen, Teea Aarnio, Jukka Backlund

• • •

Olin mieki neito muinen
Olin mieki kasvava kananen
Pitkillä ison pihoilla
Oman taaton tanhuilla
Olin mieki neito muinen

Olin mieki neito muinen
Olin mieki kasvava kananen
Kävin kukkana kujilla
Kajavana kartanoilla
Olin mieki neito muinen

Toisin nyt minun poloisen, toisinpa tätä nykyä
Sinnes on pihani pitkät, kunnes pitkät pilven rannat
Sinnes kaiat kaivotieni, kunnes kaiat kaarenrannat
Olin mieki neito muinen

Olen vielki

• • •

I once was like other maidens are
I once was a growing chicken
On my elder’s yards, on father’s lands
I once was like other maidens are

I once was like other maidens are
I once was a growing chicken
I walked like a flower down the alleys
Flew like a bird above the scenery
I once was like other maidens are

But poor me, it’s different now
Now my yards are long, like clouds on coast lines
Narrow is the path to the well, narrow is the horizon
I once was like other maidens are

I once was, and still I am

DOLLAVÁRRI (VOLCANO)

Composition: Teea Aarnio, Jukka Backlund
Lyrics: Niillas Holmberg
Arrangement: Jukka Backlund

• • •

Morit dal
Beaivi ii šat nogage
oktage ii šat girdde bárbmui
Duojárat dušše barget
muhto mun in šat
hálit váldit oasi

Gula don dollavárri
Mun čagálduhtán du
Gula don nagirčalbmi
Niegu suoládan

Menddo olu muorain leat állahat
Ja dál in gula in geange sága
In šat gula geange sága

Morit dal oahpat muge bisánit
Duolmmadit siskkobeale bálgáid
Loabáhat dušše doamadit
Muhto mun in šat sáhte váldit oasi

Gula don dollavárri
Mun čagálduhtán du
Gula don nagirčalbmi
Niegu suoládan

Menddo olu muorain leat állahat
Ja dál in gula in geange sága
In šat gula geange sága

Dollavárri morit dal
Oahpat muge bisánit
Oahpat muge bisánit

• • •

Herää jo
Päivä ei enää edes lopu
Yksikään ei enää muuta (lintujen syysmuutto)
Käsityöläiset vain työskentelevät
Mutta minä en enää halua osallistua

Kuule, tulivuori
Kutitan sinua
Kuule, unisilmä
Unesi varastan

Liikaa on puissa pulmusia
Ja nyt en kuule en kenenkään juttua
En enää kenenkään juttua

Herää jo
Opeta minutkin pysähtymään
Käymään sisäisiä polkuja
Tohvelit vain kiirehtivät
Mutta minä en enää halua osallistua

Kuule, tulivuori
Kutitan sinua
Kuule, unisilmä
Unesi varastan

Liikaa on puissa pulmusia
Ja nyt en kuule en kenenkään juttua
En enää kenenkään juttua

Tulivuori, herää jo
Opeta minutkin pysähtymään

• • •

Wake up already
The day doesn’t even end anymore

Not one moves anymore [bird’s autumn move]
Artisans keep on working
but I don’t want to participate

Hear me volcano
I’m tickling you
Hear me dream eye
I’ll steal your dreams

There’s too many birds on the branches
But I can’t hear any of their stories
Not any of it

Volcano, wake up already
Teach me how to stop

Kevät (Spring)

Composition: Teea Aarnio, Jukka Backlund
Lyrics: Teea Aarnio
Arrangement: Jukka Backlund

Tunnetko ilman, tunnetko maan
ei viima jatkunutkaan
Jo taiat nousee jo päivä kasvaa
Ja neiet katselee vaan

Sinikelloja
Puet kevään mekon mun päälle
Sinikelloja, sinikelloja

Kipeät kaipuut kuiskivat puut
kun linnut laskeutuu
Ja talven jälkeen aina sä tuut
avaat kukkien suut

Sinikelloja
Puet keväät mekon mun päälle
Sinikelloja, sinikelloja

• • •

Can you feel the air, the ground
Cold breeze didn’t last forever
Spells are arising, days are growing longer
And maidens are viewing those bluebells

Bluebells, You dress me up to spring
Bluebells

Trees are wispering their aches
as birds return
After the winter you always return
and flowers bloom

Bluebells, You dress me up to spring
Bluebells

Video trilogy: Lyrics

Elävä perinne

This time I will write here in Finnish. I will do my best to provide a quality translation of this as soon as possible. Elävä perinne means A Living Heritage. Yesterday was the Day of Finnish Culture here in Finland, and I felt the need to share some thoughts in my mother tongue.

Stay tuned my dear friends, and patient, for a lot is going on ‘behind the scenes’.
I’m wishing you all the best; stay safe and stay loved. 

Eilen vietimme suomalaisen kulttuurin ja Kalevalan päivää. Suomi on kotimaani, ja äidinkieleni on suomi, mutta mitä tarkoittaa olla suomalainen? Tätä olen itseltäni kysynyt viime vuodet.
Syvät oivallukset kulttuuriseen identiteettiini liittyen ovat saapuneet nimenomaan asuessani jossain muualla kuin Suomessa. Hollannissa opin suomalaisesta kulttuurista paikalliselta kulttuurituottajalta joka järjesti maailmanmusiikkifestivaaleja; päädyin Groningeniin katsomaan konserttia, jossa kuulin ensimmäisen kerran ilmielävänä Kimmo Pohjosen soittoa. Aulassa soi suomenkielinen kansanmusiikki, sekä kokeilevampi suomenkielinen musiikki, istuin, kuuntelin, kyynelten valuessa poskillani. ..Intiassa opin kuulemaan äidinkieleni sävyn; suomenkieliset lauluni tuntuivat erilaisilta suussa, äidinkielen kauneus tavoitti aistini täysin uudella tavalla. Intiassa minulta kysyttiin mitä tarkoittaa sukunimeni, entä toinen nimeni Kyllikki.. Kerroin aarniometsistä, kansanrunoudesta, isovanhemmistani.
Vajaan vuosikymmenen ajan olen tutkimalla tutkinut, ja keskustelujen kautta oppinut suomalaisuudesta paljon sellaistakin, mikä on vaikeuttanut suhdettani kansalaisuuteeni.

KIELI

Jokainen kieli on enemmän kuin arkisen kommunikaation sanat sekä nimikkeet; kieli on avain kulttuurin ymmärtämiseen.

Viitisen vuotta sitten runsaan maahanmuuton myötä suomalaiseen poliittiseen ilmastoon nousi uusi julkinen, aggressiivinen sadepilvi; uusi puolue, perussuomalaiset, joka pääsi osaksi eduskuntaa. Rasistisia mielenosoituksia nähtiin pian Helsingissä ja muissakin kaupungeissa.
Perussuomalaisten poliittiselle linjalle ominaista on tieteen ja taiteen aseman horjuttaminen, yleisen hämmennyksen aikaansaaminen populististen kannanottojen myötä; kielellisesti vahvojen ilmaisujen kautta pyritään kertomaan ’yleisiä totuuksia’, vaikuttamaan ilmapiiriin. Ei aikaakaan, kun taideaineiden aloituspaikkoja vähennettiin, tieteen ja kulttuurin budjeteista leikattiin. Tämä tuntui omassa elämässänikin konkreettisesti; olin kivuliaan lähellä päästä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan maailmanmusiikin opintoihin, mutta vuosi vuodelta aloituspaikkoja karsittiin, jäin toistuvasti ensimmäiselle varasijalle. Nyt linjalle otetaan uusia opiskelijoita vain joka toinen vuosi. Uusimpien tutkimusten mukaan akateeminen maastamuutto kiihtyy.
Sadepilvet muodostuvat kuitenkin osana kokonaisuutta. Suomalaisessa yhteiskunnassa oli tämän uuden puolueen myötä havaittavissa jo pidempään hautunut, piilossa pysynyt ilmatila.

ÄÄNET, KALEVALA ja KANTELETAR

Suomalaisen kulttuurin päivänä juhlimme kalenterin mukaan ensisijaisesti Kalevalaa; Kalevala on Elias Lönnrotin kokoama ’suomalainen kansalliseepos’, vaikkakin suuri osa Kalevalan runoista on kerätty nykyisen Suomen rajojen ulkopuolelta. Vienan karjalaisen kansan kertomarunoudesta on tehty suomalainen kansalliseepos. Lönnrot on kerännyt materiaalia, kiertänyt kuulemassa laulajia ja säilönyt kirjalliseen muotoon osan kuulemastaan, jättänyt osan materiaalista pois. Kalevalaan on koottu suullisen perinteen tarinoita; tarinoita on muokattu, joitain hahmoja korostetaan enemmän kuin toisia, naisilla on välillisemmät, köyhäkerroksisemmat osat. Miehet kantavat suurempaa merkitystä tapahtumien saatossa.

Miksi suomalaisen kulttuurin päivä ei voisi olla kunnianosoitus kaikille niille suullisen perinteen kantajille, joiden myötä Kalevalakin on saanut luunsa ja verenkiertonsa? Miksi historiankirjamme kertovat niin vähän alueista, joista tämän kansalliseepoksemme materiaali on kerätty? Miksi en oppinut koulussa enemmän esimerkiksi Larin Paraskesta, joka on lauluineen innoittanut muun muassa Jean Sibeliuksen teoksia? Mitä tarinaa juhlimme, keitä tarinankertojia, mutta itse ääniä emme?

Kalevalan rinnalla kulkee toinenkin Lönnrotin kokoama teos, Kanteletar. Kanteletarta kutsutaan Kalevalan ’sisarteokseksi’ ja se pitää sisällään lyhyempää, pääosin naisen elämää käsittelevää lyriikkaa. Aiheiltaan Kanteletar on hieman erilainen kuin ’veljensä’; Kantelettaren sivut sykkivät sisäisiä maailmoja tutkivia, yhteisön ja yksityisen rajoja hahmottelevia ja toismaailmallisia runolauluja. Voisi siis todeta, että Kanteletar on Kalevalaa merkittävästi vähemmän ‘kustannustoimitettu’ teos. Yksi Kantelettaren luku on nimeltään ’Muissa tiloissa’ ja kyseisen osion laulut ovat täynnä syvää surua, monikerroksista sisäistä kasvua. Tästä luvusta on videotrilogiani ensimmäisen osan ’Pihani’-laulun lyriikka.

”Olin mieki neito muinen
Olin mieki kasvava kananen..”

Lauluteos syntyi yhteistyössä lauluntekijä Timo Kiiskisen kanssa. Olemme kotoisin samalta paikkakunnalta, ja hänen kynänsä kautta ovat syntyneet monet suomenkieliset laulut; hengelliset laulut, pop-iskelmät, jazz-suomennokset, kansanlaulut. Tahdoin synnytellä laulun hänen kanssaan, käydä juuri tämän yhteistyön myötä vuoropuhelua Kantelettaren kanssa. Kun sain kappaleen laulettavakseni, tuntui todella että laulu oli tehty juuri minulle; ääneni sopi siihen luonnostaan.

“Pitkillä ison pihoilla, oman taaton tanhuilla..”

Pihani-videolla esiintyy Susanna Lendiera, joka on ’luonnontajuinen’ opettaja, teologi, luontokuvaaja, laulaja, kuvataiteilija. Lendiera on puhunut monissa suomenkielisissä medioissa aihepiiristä, jonka tunnemme nimikkeellä ’shamanismi’. Otin häneen yhteyttä alkuvuodesta 2019, jolloin olin ongelmissa veriarvojeni vuoksi. Olin ollut pitkään huonossa terveydellisessä tilassa vereni vuoksi, eivätkä lääkärit osanneet kertoa mistä oli kyse. Otin Susannaan yhteyttä sähköpostitse, vaistonvaraisesti.

On haastavaa löytää oma paikkansa, ja on haastavaa tunnistaa paikkansa menneen ja tulevan välissä. On innostavaa antaa oma äänensä elävään perinteeseen.

“Sinne kaiat kaivotieni,
kunnes kaiat kaarenrannat..”

Kulttuuriset juuret, naapurikulttuurit, virallisista historiankirjoista puuttuvat tapahtumat.. Onko suomenkielinen kulttuurihistoria kirjoitettu, vai onko se yhä elossa? Olen lukenut edesmenneen isoisäni muistelmia, olen tutkinut isoäitini sukututkimuksia. Isoisäni pohti muistelmissaan toistuvasti kysymystä, mikä on Suomi? Tietty suomalaisuuden kuva on rakennettu hartiavoimin sotien jälkeen, keinoja kaihtamatta. Saamelaisten pakkosuomalaistamisesta on alettu puhua julkisestikin, ja tietoisuus virallisista historiankirjoistamme poisjätetyistä tapahtumista on lisääntynyt. Lainsäädännöllisesti muutos on vielä alkutekijöissään.. Mutta alku on tärkeä.

“Olin mieki neito muinen..”

Sukujuureni kuljettavat monien tarinoiden läpi. Kaukaisimmat tiedossa olevat sukujuuret vievät tietäjien pariin; yrttilääkitsijöiden pariin, henkisesti ja maayhteydessään kyvykkäiden ihmisten pariin. Se mitä kutsumme nyt noituudeksi on ennen uskonpuhdistusta ollut luontoyhteyttä, luonnon kanssa myötäelon, sekä vuoropuhelun kulttuuria, ei ’vääräuskoisuutta’. Eurooppalaistuneen, ja teollistuneen rationalistisuuden kautta leimaamme herkästi maagiseksi sen, mikä on luonnollista ja luonnollisuudessaan ihmeellistä.

Vallat ja väet

Suomenkielisen kansanrunouden juuret ovat syvällä pohjoisen maantieteellisen alueen eri kansojen kielissä, vuorovaikutuksessa, naapurirunoudessa, laulamisessa. Kulttuurillisesti voisimme puhua monista jaetuista tarinoista, jaetuista siirtymäriiteistä, joissa usein neuvoa ja viisautta haettiin syvästä luontoyhteydestä, yhteisön osana.

Koen syvää pettymystä siihen suomalaiseen kulttuurihistoriaan, jossa väenväkisin on pyritty rajaamaan tietyt vaikutteet ’ainoastaan suomalaisiksi’, ja siihen, että tähän voimakeinoin veistettyyn ’suomalaiseen kulttuuriin’ on pyritty pakottamaan muutkin. Tästä syystä, muun muassa, tiedon kartuttua, on ollut välillä vaikea sanoa olevani suomalainen.

Synnyinperheessäni juhlittiin nimipäiviä, syntymäpäivien lisäksi, mutta etunimeni ei kuitenkaan usein löytynyt painetuista kalentereista. Jo pienestä asti kävin tarkistamassa kalenterinvaihdon aikaan, lukeeko nimi oikean päivän kohdalla kalenterissa, 6. helmikuuta. Toisinaan luki, toisinaan ei. Minussa heräsi kiinnostus kalenterimerkintöihin ja siihen, miksi jotkut asiat merkittiin, toiset ei.
Kalenteria voitaisiin verrata painettuihin oppikirjoihin; sivuille palataan toistuvasti ja niiden avulla hahmotetaan aikaa ja yhteistä todellisuutta.
Lapsesta asti tiesin, että sinä päivänä, 6. helmikuuta, on saamelaisten kansallispäivä. Lapsen pyyteettömällä kirkkaudella ajattelin, että onpa hienoa jakaa juhlapäivä heidän kanssaan. Tämä lapsi elää minussa yhä. Saamelaisten kansallispäivän kalenterimerkintä vakiintui Suomen kalentereihin vasta vuonna 2004, ehdotuksen teki Oulun Yliopiston rehtori.

En varttuessani voinut katsoa hetkeäkään moniakaan suomalaisia viihdeohjelmia, etenkään sketsiviihdettä. Monet sketsit olivat kuin suora kopio siitä, mitä todistin myös omakohtaisesti peruskoulun luokkahuoneessamme; kiusaamista. Olen tyytyväinen siitä, että viime vuosien aikana olemme tässä suomenkielisessä yhteiskunnassamme todistaneet sen, että tekijä voi pyytää anteeksi tiedostamatonta toimintaansa.

Dokumenttiohjaaja ja käsikirjoittaja Suvi West totesi muutama viikko sitten, saamelaisten kansallispäivän yhteydessä, että voisiko tämä päivä olla ihan meidän saamelaisten juhlapäivä? Voisiko saamelaisten asioita pitää keskustelussa ja tietoisuudessa ihan läpi kalenterivuoden, ja antaa juhlapäivän olla saamelaisten?
Usein, juuri juhlapäivänä saamelaisilta vaaditaan raskain (ja usein samankaltaisina toistuvin) kysymyksin lausuntoja, haastatteluja, kommentteja.

JUURET

Pyrin olemaan hyvä liittolainen, toiminaan yhteistyössä, omalta osaltani luomaan arvostavaa, elävää, elämää kunnioittavaa todellisuutta. Olen kiitollinen juuristani. Suomi on kotikieleni. Olen suomalainen. Rakastan tätä rikasta kieltä, rikasta kulttuuria—rakastan tätä luontoa, jonka ympäröimänä olen kasvanut. Nautin oppia uusista kielistä, tiedonjanoni on kyltymätön.

Toisinaan koen epävarmuutta ilmaista itseäni, omalla äänelläni. Koen samanaikaisesti suurta irtonaisuutta, sekä yhteenkuuluvuutta kotimaassani. Konserttisaleissa luodaan hetkeksi yhteisö, virittäydytään samoille taajuuksille, luonnollistutaan musiikkivärähtelyn ihmevoimasta. Vaistonvaraisesti ymmärrän itkijäperinteen, itkut, yhteisölliset laulut, runolaulun, ja koen että olen ollut siinä sukulinjassa kaikki ne lukuisat kerrat, jolloin olen vastaanottanut kutsun laulaa hautajaisissa, häissä, syntymäpäivillä, kastajaisissa. Olemme osa elävää kulttuuriperinnettä kun ilmaisemme itseämme, rakastamme, iloitsemme, tanssimme, suremme, käymme keskustelua. Kulttuuria on yhteisö, yhteiset salakielet.
On tärkeää tiedostaa, mikäli oma kulttuuriperinne pyrkii, tai on pyrkinyt vahingoittamaan toisia kulttuureja. Mikäli olemme elossa, voimme luoda siltoja mennen ja tulevan välille—tässä hetkessä.

Taiteilja Aïda Mulunehin sanoin: ”Et ole nähnyt maatani, ennen kuin olet nähnyt sen minun kauttani.”

Perinne elää meissä, kielessä, moniäänisesti; ei ummentuneesti, muita vahingoittaen tai muita hyväksikäyttäen, vaan monisävyisenä, elinvoimaisena. Historian tunteminen on viisautta, joka auttaa ymmärtämään tapahtumien ketjun. Rohkea löytää paikkansa tässä hetkessä, oman äänensä ja historian tuntemuksen kautta; esi-isät ja esi-äidit ovat yhä lähellä, valmiina auttamaan.

Lämmöllä,
Teea

Luku-, kuuntelu, ja katselusuosituksia:
SENNI TIMONEN: NÄIN LAULOI LARIN PARASKE (SKS)
KUKKA RANTA, JAANA KANNINEN: VASTATUULEEN (KUSTANTAMO S & S)
LEA JA SANTERI PAKKANEN: SE TAPAHTUI MEILLE (GUMMERUS)
PETRI KETO-TOKOI, TIMO KUULUVAINEN: SUOMALAINEN AARNIOMETSÄ (MAAHENKI)
TUOMAS ROUNAKARI: SHAMANVIOLIN LIVE AT PAUANNE (TDAC)
RUSKA ENSEMBLE: DONNA QUIJOTE (KANSALLISTEATTERI)
NIILLAS HOLMBERG: JALKAPOHJA (GUMMERUS)
NIILLAS HOLMBERG: HALLA HELLE (GUMMERUS)
Historian ääniä: Karjalan kieli ja kulttuuri (Yle areena)
ULLA PIELA, SEPPO KNUUTTILA, TARJA KUPIAINEN: KALEVALAN HYVÄT JA HÄVYTTÖMÄT (SKS)

 

 

 

Elävä perinne

Video trilogy: Epilogue

694B23EF-C5BF-4F58-AF0C-2E6ACCB2609C

In old Slavic and Nordic ways of perceiving the world there was a firm belief of three planes of excistence; the heavens, ylinen, the earthly plane, keskinen, and the underworld, alinen. With each video I’m connecting with these different planes of alinen, keskinen, ylinen—and I’m in a dialogue with the small scale and the big picture.

Maybe this trilogy started already 10 years ago as I was returning back to Nordic grounds from my travels abroad? Maybe this trilogy started a lineage ago, as my grand moms and grand dads were having their dialogues and some of those dialogues remained unfinished? 

With this trilogy I’m having dialogues with my roots, with languages, with age old symbols, with elements. I’m celebrating nature. Nature, ‘luonto’, meaning here both the nature in and out. 

IMG_9721

132611F8-CF3A-460E-96EB-95C0F694C118

In the first video, Pihani, a shaman is lamenting for her old home forest—and we travel through a heavily cut nature to a healthy nature. Cut forest is a dead forest, a healthy forest is a living one. Shaman assists the healing as we journey from death to life.
I start from under ground, with tear drops, and move from the underworlds through the river of sorrows, here, I’m in a dialogue with sorrow. ..Till I can feel the ground. I’m singing old folk poetry from Kanteletar, and I’m in a dialogue with the Karelian tradition of lamenting. I’m relating with sorrow; letting the tears flow until I’m ready.. Till I’m ready for death, as simultaneously being ready to be reborn.

6B202ABB-ED51-4B5E-A3A1-650A1F819332

BD1351E1-0008-4D4B-AA86-CEA8665A8CE1

In the second video, Dollavárri, the camera is flying high in the air as I wake up from my unknown place. There’s my fire, and my car. Another day begins, and I drive and drive, until I walk. I’m awake, with my routines, getting to know this realm of earth, ground, living a loop in between the heavens and the underworld.
I’m in a dialogue with the belief that time is linear, though I know time is circular.
I’m drawing the Sápmi flag to the ground, being in a dialogue with earth connection and with change; humans have created nations by drawing invisible lines to the earth.. Though earth is sacred and knows no false ownership. I’m having a dialogue with the  awareness that the rights of indigenous peoples living, breathing and creating in the Nordic area need to be respected. I’m drawing a circle for all the protective circles that have been drawn through all times. I’m drawing a circle for all the mandalas ever drawn and crafted. I’m singing to the fire inside of me, to the fire inside of us all, and inside the big mountain of awareness; time to wake up.

Kevat_Teea_IirisHeikka_JanneKarvinen

Kevät_Teea

In the last video, Kevät, I’m in that area where my parents live, where I grew up. There’s a celebration, and by dancing, new strenght is drawn from the aether. Dancing, the most beautiful prayer, takes us to heavens; to that elevated place inside, where time melts and all elements unite. As the dance grows, I give and receive at the same time and I’m having a dialogue with joy, with memories.. I had a challenging relationship to my home town as I was growing up, being an odd one—but I always found strenght and power from the area’s nature; those clean waters, huge trees, forest all around. I thank the clean waters, the trees, those forests. And dance, dance, dance.. ..Re-writing the story.

Video trilogy: Epilogue

Video trilogy pt 3: ’Kevät’

Kevät’ is the 3rd, and final part, of music video trilogy created in collaboration with Playart Productions. Trilogy music is from Teea Aarnio’s upcoming debut album which will be published ’21. Album was created in collaboration with music producer Jukka Backlund.

“First version of this song was born years ago at a jazz composing workshop. As I started to collaborate with Jukka B. and played all my old songs to him we eventually bumped into this playful tune from the past. We both got really exited by the possibilities of this song draft. One step after another the song started to grow towards it’s full character; during the band recording sessions all the musicians worked their magic, Jukka conducted the sessions with sparks in his eyes, during the vocal recording sessions I re-wrote the lyrics and even the whole song melody changed. Golden example of our creative collaboration with music producer Backlund.

Video was filmed right next to beautiful Kymi River, in a small town called Heinola, where I was born and raised. In Kevät we travel through the element of aether, where all that is is in balance, in unity. In the two previous videos we travelled through water, earth, fire, air.

During past years I’ve gone through some quite total life changes. Before starting collaborations with Jukka Backlund and Playart Productions it was hard to find people who felt inspired by the same things that I was inspired by. ‘Kevät’ means ‘spring season’ in English and this song celebrates new beginnings. During these times, surrounded by all the shifts and challenges we are facing as a whole, it’s not easy to remain joyful or playful. This trilogy has taken us from below the ground, through the circles of human existence, all the way to the dance and celebration. Today, on World Children’s Day, I hope this video brings you joy and nourishment. Especially when we’re faced with uncertainty we need to search for joy, hope and like-minded friends, and protect those who are most vulnerable.” –Teea

Cinematography: Iiris Heikka
Director: Hedda Halinen
Writer: Teea Aarnio
Assistants: Elvi Keränen, Suvi Mäenpää
Editing: Janne Karvinen, Teea Aarnio, Hedda Halinen
Art director: Teea Aarnio
Graphic design: Tuomas Saikkonen
Video production: Laura Kangasniemi, Playart Productions
Colorist: Janne Karvinen
Video producer: Sophia Ehrnrooth, Playart Productions

Lyrics: Teea Aarnio
Composer: Teea Aarnio, Jukka Backlund
Record producer, arrangement: Jukka Backlund
Executive record producer: Teea Aarnio
Recording engineer: Oona Kapari, Jukka Backlund
Mixing engineer: Tommi Vainikainen
Mastering engineer: Jaakko Viitalähde, Virtalähde Mastering
Musicians: Aino Kurki, Tero Hyväluoma, Antti Kujanpää, Ape Anttila, Jouni Järvelä, Olavi Louhivuori, Oskari Lehtonen, Jukka Backlund

Video trilogy pt 3: ’Kevät’

VIDEO TRILOGY PT 2: ‘DOLLAVÁRRI’

‘Dollavárri’ music video is a collaboration with poet, musician Niillas Holmberg, music producer Jukka Backlund and production company Playart Productions. This monday is the first day of Sámi Language week and Dollavárri video premiere is a part of Sámi Language Week’s programme; to view the whole program click here.

“Years ago, at Finnish National Theatre’s Lavaklubi, I met Holmberg at an event we were both performing at. When it was time to start making an album I contacted Holmberg relating to a composition draft I’d made. Holmberg liked the composed music, and said he’d be happy to write the lyrics for it.
I don’t speak Northern Sami but I adore the beautiful language. I learned the lyrics and the pronunciation by listening to Holmberg’s demo recording.

Dollavárri video starts with intro music called Pakkanen, Buolaš, and continues to the main song. Dollavárri means tulivuori, volcano.”

-Teea

“..Morit dal
oahpat muge bisánit
duolmmadit siskkobeale bálgáid
Loabáhat dušše doamadit
muhto mun in šat sáhte váldit oasi

Gula don dollavárri
mun čagálduhtán du
Gula don nagirčalbmi
niegu suoládan..

..Dollavárri morit dal
oahpat muge bisánit..”

-Niillas Holmberg

Lyrics: Niillas Holmberg
Composer: Teea Aarnio, Jukka Backlund
Arrangement: Jukka Backlund
Record producer: Jukka Backlund
Executive record producer: Teea Aarnio
Recording engineer: Oona Kapari, Jukka Backlund
Mixing engineer: Tommi Vainikainen
Mastering engineer: Jaakko Viitalähde, Virtalähde Mastering
Musicians: Aino Kurki, Jouni Järvelä, Harri Kuusijärvi, Oskari Lehtonen, Ape Anttila, Olavi Louhivuori, Antti Kujanpää, Jukka Backlund, Jussi Jaakonaho, Tero Hyväluoma

Director: Hedda Halinen
Cinematography: Antti Kokkola
Writer: Teea Aarnio
Art director: Teea Aarnio
Graphic design: Tuomas Saikkonen
Clothing design: Salla Koppeli, Son Of Koppel
Coloring: Antti Kokkola
Editing: Antti Kokkola, Teea Aarnio, Hedda Halinen
Video Production: Laura Kangasniemi, Playart Productions
Video producer: Sophia Ehrnrooth, Playart Productions

 ∇
 

This video is 2nd part of a music video trilogy coming out during fall-winter 2020. Trilogy music is from Aarnio’s upcoming debut album and the theme is nature connection. Video trilogy was created in collaboration with Playart Productions and the album was created in collaboration with music producer Jukka Backlund.

Teea Aarnio’s debut album will be published 2021.

VIDEO TRILOGY PT 2: ‘DOLLAVÁRRI’

video trilogy pt 1: ‘Pihani’

´Pihani´ is the 1st part of a music video trilogy coming out during fall ’20; videos were created in collaboration with Playart Productions. Teea Aarnio’s debut album will be published 2021. Album was created in collaboration with music producer Jukka Backlund.

“Basically this song is about accepting change, admitting mistakes, letting go of something that once was and in this case the lyrics tell about maturing to womanhood; there’s sorrow, and there’s also acceptance of the more deep, natural and authentic, underlying truths. And in the end; there’s a feeling of becoming, returning home.
 
Video deepens the original story of the song, connects inner nature to outer nature, and stretches out to the issues of deforestation here in Finland. Aggressive clearcutting is a problem here, and everywhere, and at the same time it’s a symptom of something quite profound that’s going on in human hearts. What we do to nature we do to ourselves.
 
´Pihani´is in English ´My Yards´, and to me, here, it speaks about the long, challenging travels that you face when you’re trying to find your home, and at the same time, it’s about the sorrows of seeing your home yard change.” –Teea
Director: Hedda Halinen
Cinematography: Ville Juurikkala
Writer: Teea Aarnio, Hedda Halinen 
Art director: Teea Aarnio 
Featuring: Susanna Lendiera 
Graphic design: Tuomas Saikkonen 
Coloring: Julius Koivistoinen 
Editing: Ville Juurikkala, Hedda Halinen, Teea Aarnio 
Video Production: Laura Kangasniemi, Playart Productions 
Video producer: Sophia Ehrnrooth, Playart Productions
 
Composer: Timo Kiiskinen
Lyrics: Kanteletar, Teea Aarnio
Arrangement: Jukka Backlund, Teea Aarnio, Timo Kiiskinen, Jouni Järvelä
Record producer: Jukka Backlund
Executive record producer: Teea Aarnio
Recording engineer: Oona Kapari, Jukka Backlund
Mixing engineer: Tommi Vainikainen
Mastering engineer: Jaakko Viitalähde, Virtalähde Mastering
Musicians: Jouni Järvelä, Antti Kujanpää, Aino Kurki, Oskari Lehtonen, Ape Anttila, Tero Hyväluoma, Harri Kuusijärvi
*
 
 
video trilogy pt 1: ‘Pihani’

Upcoming music videos: Collaboration with PlayArt Productions | The creative process

videos_makingof

About five years ago I reached a point where everything started to shift and I needed to integrate. I took a break from music and from everything. I moved out of the city, I stayed in the woods, I traveled, took my time. I started to make an album, hoped to combine my passions relating to music and visual arts. I changed the ways I was living, eventually ended up changing the ways I was operating as a music maker, artist.

Now looking back I see how for many years I struggled with courage; as I grew up and got more experience as a musician and artist I slowly took on a pressure of ‘fitting in’. Years passed and I started to drift from my voice and my heart.. From my nature.

This all happened around 2016. After taking THAT break from Helsinki—where I had once moved to study music and where I had worked as a musician for years – – and after slowly moving back—I was invited to perform at a big private new year’s party. I hosted a free singing performance; all the party guests sat on the dance floor with me, under the disco lights, in silence, till we sang together eyes closed. After the collective singing ended we celebrated till morning. At this event we met first time with the founder of PlayArt Productions.

I grew up spending a lot of time in nature, and I got to grow up with people who taught me how to listen to nature. I also grew up in a city environment surrounded by urban influences. One catalyst for the upcoming album and to all these upcoming videos was the need to combine these ‘different knowings’. I felt like an outsider in Finland–I didn’t like the political atmosphere and it was hard to land, to find any ground. I had the urge to sing about nature, nature connection, and not care about fitting in.

Around 2017 I was lucky to find a music producer Jukka Backlund who shared my inspiration and after a lenghty 2 year period of writing, recording and mixing the music we had made an album. Last year I was lucky to connect again with PlayArt Productions people.

During year 2019 we started to get to know each other with the PlayArt crew. Me (working as an artist, writer and creative director), with director Hedda Halinen and production manager Laura Kangasniemi, after many weeks of talking and sharing we started to reach out for cinematographers, editors.. And slowly it happened that we filmed three powerful, beautiful music videos together. (Yes, they’re on their way out, wait for a bit more!)

makingof_collage
First location scout with Hedda Halinen and Laura Kangasniemi.

During end year of 2019 we went for our first location scout, Laura, Hedda and me.

Me and director Hedda Halinen sat down many times to drink tea or coffee or what ever and I was able to share about my story and about my passions and we talked about nature connection, about rituals and so many things, we were framing what we wanted to express. ..And what was not inside the frame to us. All this time production manager Laura was with us, near or far, giving her comments and hearing us out.

The creative process of these videos has been very unique. When we made the album music with music producer Backlund I was so deep in the process that I hardly understood what we were creating; it felt really good, all the songs, but I had a hard time putting it to words.. Creating these videos with PlayArt Productions crew has been my ‘gateway’ back from the underworlds (or other worlds, or life force) that I’ve tried to express on the upcoming album.

For the longest time I was on the path of ‘trying to build my identity as a musician’ till it all came crumbling down and I started to hear my heart, my soul and with it all I gave away that ‘outer eye’ to my soul. I found a way back to music, to creating, and felt it like I felt it as I found it when I was a child. ..Before any schools, before any single one of industry meetings.. Cause you know.. Creativity isn’t about the schools you get in, about the exams that you take, about the papers you can sign or show—it’s about courage and authenticity, it’s a challenge worth living. When expressing life force there’s no two alike. So in a way, there’s really no competition.

Now, as we’re slowly wrapping up all the video productions with PlayArt crew and with everyone involved, I’m pausing for a moment to thank all this creativity and all these wide visionary souls that I have the joy of knowing and working with. PlayArt Productions’ big passion is nature and nature connection and it has been great working and expanding with them. Very unique.

Album is not out yet, but it’s on it’s way. First the videos. Yes, this has taken quite some time. Yes, this has been worth it.

If there’s someone thinking that it’s foolish to take big risks or make big investments in creativity, in life, my comment is that one should not think of it in relation for ‘the award that might come after’—it’s important to create, if it is who you are; to take the jump of starting and creating bit by bit for that is your life, that is who you are and that is how you’ll find your tribe. It’s not about some moment in the future where you’d receive an award for your work, it’s about living fully, being the life force that you are and if you’ll do it well that itself, the doing of it will fill you, award you and celebrate in you. It is for sure wonderful if the work reaches many people, and gets a lot of love, but the ‘after party’ should not be the motivation for creating.

So yes, some years ago I gave away all my belongings and moved into woods for a while. Stopped doing gigs and went to other professions. I took a bank loan to start this creation, to birth my upcoming album. I don’t regret it. When I begun I had no knowing of ‘how’. I saw videos with my soul’s eye, relating to the album, and those videos were telling beautiful natural ritualistic pathways, I had no knowing of ‘how’ to birth them. I wanted to create something beautiful, something that would ‘kiss your soul’.
This has been a very hard challenge, and a long process, and I’ve learned new professions along the way just to keep my head above the water. And I’ve found wonderful new people, new dear friends, new tribes, and I’ve grown so much.

I could have never made these steps without all the absolutely amazingly creative people I’m surrounded by. Near and far. Creativity is a wonderful, blissful, feisty play and this has been—and will be, a mysterious path. I thank the PlayArt crew with all my heart. I thank all of the people involved with all my heart, you know who you are. And of course, huge, HUGE, thank you to music producer Backlund.

Stay tuned.

#Behindthescenes pictures above taken by Ville Juurikkala, Laura Kangasniemi and Elvi Keränen.
Upcoming music videos: Collaboration with PlayArt Productions | The creative process